miten tämä meni taas näin?
ensin kaikki oli hyvin, ympärillä oli paljon ihmisä jotka välittää ja näyttävät sen.
koulu alkoi, muutto toiselle paikkakunnalle.
ensin meni hyvin, sitten taas tapahtu jotain yllättävää, positiivista.
josta kuitenkin löytyi se negatiivinenpuoli, koulu jäi taas viimeiseksi tehtävä-listalla.
muutto takasin kotiin perheen luo, uusi koulu toisella kielellä.
kiinnostus kasvoi taas, mutta sitten se taas jäi.
isona syynä läheisen äkillinen kuolema jota en voi vieläkään käsittää.
menetin hyvän ystävän, 'isän', perheen jäsenen, oppi-isän, ja samalla ystävä isän.
pikku hiljaa rupesin ymmärtämään, että ikinä ei tiedä milloin joku läheinen poistuu.
onko tämä päivä viimeinen? mitä jos huomenna onkin kaikki toisin?
yöllä hautajaisten jälkeen, kun pääsin kotiin, oman rakkaan syliin, koirakin pyöri tyytyväisenä jaloissa.
hetken, sen pienen hetken tunsin olevani maailman onnellisin tyttö.
viikko sen jälkeen lähti sitten sekin tunne.
nyt istun iltaisin kotona, yksin, ilman koiraa. itkien.
tunnen olevani yksinäisempi ja arvottomampi kui ennen.
aamulla kun herään, en halua nousta ylös ja kohdata uutta päivää, uusia pettymyksiä.
mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken?
kauanko tätä enää jaksan? loppuuko tämä kipu ikinä?
entä ikävä, kaipaus, suru?
